Kansakoulupohjalta kaunolukijaksi ja kuoronjohtajaksi
Rainer Lehtinen on syntynyt 1931 Viipurin Rahkasaaressa, mutta on vaikuttanut lähes koko ikänsä Nokian kaupungin kulttuurielämässä, eikä vähiten STM:n toiminnoissa. Pikkupoikana tuli lähtö evakkotielle, paluu takaisin kahdeksi vuodeksi Karjalaan ja sitten taas evakkoon Karkkuun ja Nokialle.Tuo kansankoulupohjalta voidaan ottaa aivan kirjaimellisesti, sota-ajan kansakoulun käynti oli vieläpä hieman hataraa, jonain vuonna ei paljon opiskeltu, toisena vuonna käytiin sitten kaksi luokkaa samalla kertaa läpi. Kaunoluku viittaa kinkereillä lukemiseen-rovasti antoi pojan lukea monta sivua jotain hartauskirjaa kun niin hyvin meni, että oli ilo kuunnella. Rovasti totaisi siihen, että sinusta poikani tulisi hyvä kaunolukija! Kaikenlainen esiintyminen runonlausunnasta yksinlauluun oli Rainerilla verissä pikku pojasta saakka ja esiintymisiä oli paljon koulun ym juhlilla.
Nokia-yhtiö ehti tulla hyvin tutuksi Rainerille 40 työvuoden aikana. Mutta sekä Nokian kaupungissa että laajasti musiikkipiireissä hänet tunnetaan nimenomaan kuoronjohtajana, joka on punatakkejaan, Nokian Työväen Mieskuoroa johtanut menestyksellä saavutuksesta toiseen 1964-1996. Uskomattoman tarmokkaasti Rainer on kuoroaan johtanutkin, kuoron resepti menestykseen on aina ollut kova työ. Tämä porukka harjoittelee kaksi kertaa enemmän kuin kuorot normaalisti tekevät. Siihen lisäksi sitten kuoronjohtajan hyvä valmentautuminen tehtäväänsä ja monen apujohtajan työpanos, niin STM:n oloissa ainutlaatuisen mieskuoron resepti onkin valmis. Rainer Lehtisen oppitaivalta kuoronjohtajaksi leimaa sama tinkimätön, energinen työnteko kuin muutakin hänen elämäänsä. Rainer astui kuoron riveihin v. 1950, ja melkein heti alkoi kouluttautuminen.
Ensin oli kuukauden mittainen kansanopistokurssi, jonka kävin, siihen oli ympätty kahden viikon kurssi kuorojen varajohtajille 50-luvun lopulla. Kuoro avusti kurssimaksuissa ja Eero Nallinmaa otti sitten minut Tampereen musiikkiopistoon, jossa musiikin opiskelu toden teolla alkoi. Pian alkoi myös legendaarinen STM:n nuorison musiikinohjaajien kurssi, joka ensimmäisellä kerralla kesti vuodesta 1961-64. Kurssi kesti aina kesällä 2 viikkoa Voionmaan opistolla ja talvikautena opiskeltiin teoriaa Yrjö Oksalan kirjekurssien avulla. Paljon puurtamista ja aikaa kuluu, kun pianonsoiton ja teorian alkeista lähtien on lähdettävä aikuisiällä. Rainerin kehitys oli nopeaa, sillä hän kävi talvet myös musiikkiopistossa, jossa hänellä oli samat opettajat kuin STM:n kurssilla, Leonid Bashmakov orkesterinjohdossa, Matti Vihtonen kuoronjohdossa ja laulussa sekä Yrjö Oksala teoriassa. Moniko meistä nykyajan ihmisistä lähtisi käymään aikuisiässä läpi tällaista oppimäärää vapaa-ajan harrastuksena. Tuona aikana kaikki tämä oli kuitenkin luonnollista, oli etuoikeus päästä oppiin. Kurssilla alkoi 30 oppilasta ja päästötodistuksen sai 11 henkeä kuoron tai orkesterinjohdossa. Opiskelu kurssilla oli tiukkaa. - Yrjö Oksala täytätti teorian monisteitaan illat pitkät ja hän sanoikin että niin pitkään teetän tätä, kunnes kyllästytte ja kärräätte hänet kottikärryillä tuonne tien varteen bussipysäkille. Näistä harjoitusvihkoista tuli myöhemmin kuuluisia, ja myös Oksalan musiikin teorian alan oppikirjoista, jotka kaikki Musiikki-Fazer julkaisi ja jotka olivat pitkään käytössä ympäri maata. Työ tuotti tuolosta ja kurssit päättänyt nuori mies nimitettiin kuoronsa johtajaksi 1964. Siitä alkoi vuoteen -96 asti kestänyt hellittämätön työnteko kuoron kaikinpuoliseksi kehittämiseksi. Rainer oli kaikessa kuoron toiminnassa koko ajan mukana, pääsylippujen myyntiä myöten, ja kuorohan harjoitteli kaksi kertaa viikossa, lisäksi esiintymiset. Musiikin teoriaa hän opetti Nokian työväenopistossa 60-luvulla monta vuotta. Rainerin taidot ja kyvyt tulivat sitten monenlaiseen käyttöön myös piirin ja liiton toiminnassa. Eräs mukava muisto hänelle oli liiton 60-vuotismusiikkijuhlilta Hyvinkäällä 1980. Kapellimestari Mauno Saksanen oli määrätty johtamaan pääjuhlassa teoksensa Nuori on maailmamme juhlilla, mutta kuinka ollakaan Mauno sairastui silloin. Tultiin kysymään, että johdatkos sinä tämän teoksen. Eipä ollut suurta orkesterinjohtokokemusta, mutta olin tehnyt perusteellista työtä ja olimme esittäneet teoksen Nokian kuorojen ja soittokunnan kanssa edellisenä keväänä opiston kevätjuhlassa. Tiesin , että osaan teoksen vuorenvarmasti ulkoa ja niin uskalsin lähteä tekemään tämän teoksen yhdessä tuhansien laulajien ja soittajien kanssa tuossa arvokkaassa tilaisuudessa. Onneksi meidän koulutukseemme siellä SM:n kurssilla kuului Bashmakovin johdolla musiikin johtaminen myös soitinmusiikissa eikä pelkästään kuoronjohto. Kuorolaisten ja soittajien yhteiselo kursseilla oli silloin läheisempää kuin nykyään. Säveltapailu ja johtaminenkin olivat usein yhteisiä tunneilla.
Noista yhteisesityksistä, joita olen saanut niin paljon liiton juhlilla johtaa ja järjestellä. Asioiden sujuva järjestäminenhän on puoli ruokaa sellaisissa tilanteissa. Mieleen tulee, että aina vaan on ollut yllätys, että monet kuorot ovat niin huonosti valmistautuneet yteisiin esityksiin. Olen aina kuitenkin mieskuorojen esityksissä ollut itse hyvin valmistautunut ja voinut myös luottaa oman kuoron osaamiseen. Siitä se sitten on koko porukan laulu hioutunut.
Erilaisia mukavia muistoja matkan varrelta: ulkomaiset juhlat ja matkat ovat tietysti painuneet jollain lailla mieleen, kansakoulupohjallahan ei juuri kieliä osata, niin että kaikki asioiden hoito on vaikeampaa siellä, kaikki on yhtä seikkailua vaan. Norjalaisen Mossin kaupungin työväen mieskuoron kanssa olemme pitäneet tiivistä yhteyttä kymmenet vuodet. Olemme olleen siellä Norjan kansallispäivän juhlilla mukana kaksi kertaa. Yleisöä oli lauluamme kuulemassa 10 000 hengen joukko, vaikka Moss on pikkukaupunki. Tosin tämä juhlapäivä kerää väkeä myös ympäristöstä kaupunkiin.
Toisesta päästä yleisömäärää voisin kertoa tapauksen suuresta maatalousnäyttelystä Kööpenhaminassa 50-luvulla. Väkeä alueella oli kymmenin tuhansin, mutta sade karkoitti heidät suojaan. Siinä oli sitten yleisönä meillä vain muutama lehmä ja sonni, varmastikin valioyksilöitä. Islannissa kesällä -92 pidetyt pohjoismaiset juhlat ovat niin ikään jääneet mieleen tuon maan ainutlaatuisen luonnon takia. Meillä oli bussi vuokrattuna ja sillä kierreltiin katselemassa kuumia lähteitä ja muita nähtävyyksiä. Päivät olivat tosi pitkiä, silti olin yhteisesitysten johtajana ja kuoro hoiti kaikki sovitut asiat ohjelman mukaan.
Nokian ystävyyskaupunki Neuvostoliitossa on Orel, siellä Moskovasta 300 kilometriä etelään. Siellä kävimme pienen nokialaisryhmän kanssa kerran ja sittemmin koko kuoron kanssa toisen kerran 1982. Ne olivat meille etelänmatkoja ja hyvänä pidettiin, paljon konsertteja ja esiintymisiä joka päivä monta kertaa. Unkarissa olin kolmen viikon opintomatkalla opetusministeriön stipendillä 1980. Sain seurata tutun Tungsramin tehtaan mieskuoron valmentautumista kuorokilpailuun ja itsekin työskennellä tämän kuoron kanssa. Olimme jo suorittaneet molemminpuoliset vierailut Suomessa ja Unkarissa tämän kuoron kanssa edellisenä vuonna. Seurasin sitten myös Bela Bartok- kuorokilpailua alusta loppuun. Sielläkin tietysti kielivaikeudet olivat suuret, tulkkia kun ei ollut aina käytettävissä, mutta kuulemiseen ja näkemiseenhän kuoromusiikki perustuu, niin että kyllä tämä matka antoi minulle erittäin paljon oppia ja ajattelemisen aihetta.
Muuten kuoromiehen elämä on ollut jatkuvaa opiskelua erilaisilla kursseilla. Unohtaa ei sovi kuitenkaan, että perhe oli melko suuri: 4 tytärtä ja vaimo, tämän porukan elättäminen ja kouluttaminen on sujunut siinä sivussa, kaksi tytöistä on musiikkiammatissa.
Rainer Lehtinen on toiminut liiton musiikkineuvostossa pitkään eli hänen asiantuntemustaan kuorotoiminnassa on tarvittu. Ja ihan käytännön asioita liiton hallinnossa hän on myös ollut hoitamassa, kas kuoroelämässähän käytäntö ja taide kulkevat käsi kädessä.
Rainer Lehtinen on myös perustanut Nokialle lapsikuoro Silmut ja johtanut sitä ensimmäiset vuodet, samoin Nokialaiset laulu- ja soittoryhmän, joka esiintyi lähinnä kansanmusiikin ohjelmalla. Rainer on saanut director musices- arvonimen, liiton kultaisen ansiomerkin ja kunnaijäsenyyden. STM:n Kultaisen nuottiavaimen hän sai 2001 koko elämäntyöstään musiikin parissa. Myös lukuisia muita Nokian kaupungin, Tapsan Tahdit festivaalin ja Hämeen läänin taidetoimikunnan huomionosoituksia hän on saanut.