Nokian Työväen Mieskuoron 55 vuoden taipaleelle mahtuu myös lukuisia edustustehtäviä. Kotikaupungin terveisiä on viety kaikkiin Nokian ystävyyskaupunkeihin ja myös liiton edustuskuorona on esiinnytty. 1960-luvulta lähtien kuoron toimintaan on oleellisena osana kuulunut osallistuminen viiden vuoden välein järjestettäville Pohjoismaisille Työväen Ton I Norden -musiikkijuhlille. Osa kuorolaisista on ehtinyt käydä näissä merkeissä kaikissa Pohjoismaissa. Näiden lisäksi kuoro on tehnyt konserttimatkoja Viroon, entiseen Neuvostoliittoon, entiseen DDR:ään ja Unkariin. Ensimmäinen ulkomaanmatka tehtiin jo vuonna 1952 Göteborgiin.
Kuoron ensimmäisen taiteellisen johtajan Keijo Haapaniemen kauden päätavoitteena lienee ollut lähinnä löytää kuorolle sopiva ja toimiva ohjelmisto. Kun vain muutamilla kuoron laulajilla oli aikaisempaa kokemusta kuorolaulusta, vaadittiin kaikilta ennen kaikkea innostusta. Laulullisten tavoitteiden lisäksi myös voimakas aatteellisuus oli merkittävä kuoroa koossapitänyt voima. Haapaniemen neljä vuotta kestäneen kauden työtä jatkoi tamperelainen johtaja-opettaja Urho J. Viljanen. Viljasen musiikillinen koulutus oli peräisin opettajaseminaarista ja Klemetti-opiston kuoronjohtokursseilta. Ohjelmisto alkoi painottua perinteiseen suomalaiseen mieskuoro-ohjelmistoon. Toisen ohjelmiston kivijalan muodostivat työväenlaulut ja slaavilainen musiikki. Yhä edelleen vanhimmat kuorolaiset muistelevat Viljasen värikästä ja välillä hyvin räiskyvää persoonaa. Joskus harjoituksissa laulun rytmit eivät tahtoneet pysyä tasaisena tai säveltasot jäivät liian mataliksi. Viljanen ei kursaillut korjata asiaa voimakkaalla lauluäänellään ja tarmokkailla jalan iskuilla. Kuoron tämänhetkinen ikäpresidentti, äskettäin 80-vuotta täyttänyt Pentti Saastamoinen muistaa Viljasen jalan iskujen jääneen joskus niin vahvasti kuorolaisten mieleen, että varsinaisessa esiintymisessä kuoron rivistä saattoi kuulla reipasta jalan poljennan ääntä. Viljasen lisäksi kuoron stemmaharjoittajana toimi 1950-luvulla kanttori Taipale, jonka Saastamoinen muistaa osaavana, täsmällisenä ja ennen kaikkea äärettömän kohteliaana herrasmiehenä. Jos kanttori havaitsi miesjoukon keskittymisen herpaantuvan kesken harjoituksien, hän vain kohotti kätensä ja lausahti: "olkaa hyvä" ja jatkoi harjoitusta entiseen malliin.
1960-luvulle tultaessa kuoron jäsenmäärä oli kohonnut jo yli 60 laulajaan ja samalla
NTM alkoi saada entistä näkyvämmän roolin Nokian kauppalan kulttuurielämässä.
Urho Viljasta seuranneen kapellimestari Mauno Saksasen lyhyt, mutta sitäkin antoisampi
johtamiskausi antoi jo viitteitä siitä, millaiset mahdollisuudet kuorolla oli
tulevaisuudessa vielä kehittyä. Kolme vuotta varajohtajana ollut Rainer Lehtinen sai
haasteellisen tehtävän jatkaa Saksasen viitoittamaa tietä ja työparikseen Lehtinen sai
jo legendaksi muuttuneen puhallinkapellimestarin Emil "Emppu" Kivikosken. Nuoruus ja
kokemus työskentelivät käsi kädessä.